MATKAKOHTEET


Järjestämme matkoja Viroon, Latviaan, Liettuaan kun myös tarvittaessaan muualle Eurooppaan. 

VIRO on tasavalta Itämeren itärannalla Pohjois-Eurooppassa Suomenlahden eteläpuolella. Maan asukasluku on 1 320 174, joista noin 430 274 asuu pääkaupungissa Tallinnassa. Tallinnan jälkeen suurimpia kaupunkeja ovat yliopistokaupunki Tartto, teollisuuskaupungit Narva ja Kohtla-Järve sekä niin sanottu Viron kesäpääkaupunki Pärnu.
Viron maaseutua täplittävät yli 1 500 järveä, joista suurin on Venäjän rajalla oleva Peipsijärvi. Lisäksi Virossa on noin 800 saarta.
Viro sijaitsee maantieteellisesti EU:n koillisnurkassa ja sen rajanaapurit ovat Venäjä ja Latvia.
Kulttuurimme on kaikille avoin ja viehättävä.
Ottaen huomioon, että meitä on kovin vähän, olemme ylpeitä siitä, että olemme pystyneet tekemään vaikutuksen Viron ulkopuolella. Virossa on neljä oopperataloa ympäri maata ja useita musiikkiaiheisia festivaaleja ja tapahtumia ympäri vuoden.
Jokaisessa Viron kaupungissa on vähintään yksi museo tai galleria ja niin on myös monissa kylissä.
Tallinna on kieltämättä pääasiallinen syy, miksi useimmat tulevat ensimmäistä kertaa Viroon – nähdäkseen Euroopan parhaiten suojellun ja säilyneen keskiaikaisen kaupungin.
Viron rannikkolinjalla on satoja autioita rantoja.
Noin 50% Virosta on metsää.
Vuosisatojen kuluessa rakennetut loisteliaat kartanorakennukset ovat avoinna vierailijoille ja monet niistä on jopa muutettu korkeatasoiseksi hotelliksi
Sekä restauroituja että raunioituneita linnoja on muuallakin kuin Tallinnassa – niitä on kaikkialla Virossa.
Kun Itämeri talvella jäätyy, tehdään saarten ja mantereen välille jääteitä, joita pitkin ajaminen on unohtumaton elämys
Vain Irlanti vetää Virolle vertoja historiallisen kansanperinteen, tarinoiden, legendojen ja laulujen tallentamisessa.
Laulujuhlat järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1869 ja nykyisin niitä pidetään joka viides vuosi.
Viroa ovat miehittäneet venäläiset, ruotsalaiset ja saksalaiset. Jokainen on jättänyt omat jälkensä maisemiimme ja kulttuuriimme. Oikein tai väärin, he ovat auttaneet meitä määritteemään, keitä oikein olemme.

LATVIA
Latvia on matkailijoille täynnä löytöjä. Se on vihreä maa laajoine metsineen ja koskemattomine luontoineen. Se on maa, jonka hiekkarannat sijaitsevat kivenheiton päässä kaupungeista, joilla on ikivanha historia ja kulttuuriperinteet, rikas arkkitehtuuri ja kiehtovia nähtävyyksiä. Latvia on maa, jossa maaseudun elämänrytmi on rauhallinen, kaupungit ovat nykyaikaisia, ihmiset pidättyväisiä ja vieraanvaraisia, ja ympäristö on turvallinen. Latvian kulttuuri ja historia on rikas kulttuurihistoriallinen perintö. Vaikuttavan monikulttuurisen sekoituksen ansiosta Latvian historia ja kulttuuri erottuu moninaisuudella ja samalla ainutlaatuisuudella.
Latviasta löytyy sekä epätavallisia kirkkoja, vanhoja pakanallisia kulttikohteita sekä voitte nauttia ja osallistua vuosia vanhoihin perinteisiin, todistaa jotain modernia, ihailla historiallisia keskiaikaisia rakennuksia ja 1900-luvun ainutlaatuista jugendtyylistä arkkitehtuuria, joka on ainutlaatuista maailmassa, sillä se voi syntyä vain kasvavassa ja monikulttuurisessa ympäristössä.
Latviassa on nähtävillä eri uskontojen kirkkoja – kaikki upeat sekä katolilaiset (mm. Pyhän Albertin Rooman katolisen kirkko Riiassa, Aglonan basilika Aglonassa), luterilaiset (Pyhän Pietarin kirkko Riiassa), ortodoksiset (Riian Kristuksen syntymän katedraali) kirkot, että vanhauskoisten rukoustalot (Grebenščikovsin kirkko Riiassa).
Latviassa on säilynyt satoja muinaisaikojen todisteita, joista jokaisella on oma historiansa, oma erikoistarinansa, sekä oma jännittävä arkkitehtuuri ja ainutlaatuisuus. Jokaisessa Latvian kunnassa ja kaupungissa on säilynyt, jos ei valtava keskiaikainen ritarilinna tai sen linnarauniot, niin ainakin jokin hieno kartano, joka on tärkeä paikallinen kulttuurihistoriallinen perintö.
Ensimmäiset linnat rakensivat Latviassa vanhat balttikansat - jo yli 1000 vuotta sitten rakensivat kuurilaiset, zemgalelaiset, latgalilaiset ja liiviläiset jyrkkiin linnamäkiin puulinnoja, jotka suojelivat niiden asukkaita vihollisilta. Kaikki nämä linnat tuhoutuivat 1200–1500-luvuilla, jolloin ristiretkeläiset valloittivat Latvian alueen - silloin nousivat ensimmäiset Saksan ritareiden ja piispojen muuratut linnat Latviassa.
Monet näistä, jotka rakennettiin 1200–1500-luvuilla, ovat olleet lukemattomissa sodissa ja muuttuneet kauan sitten valtaviksi linnanraunioiksi, mutta monet niistä yllättävät nykypäivänäkin suurenmoisuudella ja muurien valtavuudella.
Jokaisella linnalla on oma kertomuksensa, se on useasti hyvin traaginen. Esimerkiksi Cēsiksen keskiajan linna. Vuonna 1577 Liivinmaan sodan aikana linnan oli piirittänyt Venäjän tsaarin Iivana Julman joukko. Cēsiksen asukkaat olivat tietoisia Iivana Julman julmuudesta, eivätkä halunneet antaa periksi, joten viiden päivän ja yön ammunnan jälkeen he olivat valmiita kuolemaan. Kolmesataa korkeasukuista miestä ja naista kokoontui linnan saliin ja laittoi neljä ruutitynnyriä sen alle. He rukoilivat Jumalaa, ottivat vastaan viimeisen ehtoollisen, lohduttivat toisiaan ja räjäyttivät itsensä. Cēsiksen linnan jäljellejääneet paksut, muuratut seinät ja valtaistuimet ovat nähtävillä nykypäivänäkin.
Vaikean keskiajan jälkeen Latviassa alkoivat paikallisten aatelismiesten asuinpaikat kasvaa kuin sienet sateella - he kilpailivat varakkuudella ja suuruudella rakentamalla upeita kartanoita, jotka muistuttivat linnoja. Kurzemen herttuat rakensivat puolestaan ihan aidot linnat. Esimerkiksi Venäjän hovin arkkitehdin, Francesco Bartolomeo Rastrellin, suunnittelema Rundālen linna — Euroopan-laajuinen barokki- ja rokokoohelmi — lumoaa yhä edelleen komeudellaan. 1600-luvulla siellä järjestettiin upeita tanssiaisia; se oli Kurzemen herttuan Biironin linna. Nykyään uudistetussa Valkoisessa salissa nuoripari voi tanssia ensimmäistä tanssiaan.
Monet kartanot ovat säilyttäneet tai saaneet takaisin loistonsa. Nykyään uudistetut kartanot ovat hyviä paikkoja aloittaa Latvian seutujen kiertue. Linnoissa ja kartanoissa on mahdollista hemmotella itseään hieronnalla tai kylpylähoidolla. On myös mahdollista kalastaa vanhoissa paronien lammissa, nauttia aristokraattisista aterioista pubeissa, viineistä vanhojen kellareiden holvistojen alla, ajeluista hevosvaljakolla tai talvella rekiajeluista.

LIETTUA
Liettuan pääkaupunki Vilna (asukasluku 528,300) on yksi maan suurimmista kaupungeista. Vilna ylpeilee Etelä- ja Länsi-Euroopan upeimmilla arkkitehtuurisilla tyyleillä, goottilaisuudella ja renesanssilla sekä myös alkuperäisellä “liettulaisella“ barokilla, joka kutsutaan myös barokin viimeiseksi vivahteeksi Euroopassa. Näiden jaksojen aikana eleganttien kirkkojen ja kellotornien dynaamiset siluetit nousivat kaupungin panoraman ylle. 1900-luvun loppu rikasti kaupunkia kauniilla klassisen tyylin rakennuksilla. Liettuen pääkaupunki on Euroopan pohjoisin ja itäisin kaupunki jossa selvästi näkyy läntisen kulttuurin vaikutus sen arkkitehtuurisessa harmoniassa. Vuonna 1994 Vilnan vanhakaupunki valittiin UNESCOn maailmanperintökohdelistalle.
 
 
Nykypäivän Vilna on nopeiten kasvava ja kehittyväpääkaupunki Balttian maissa, tähdäten olemaan viehättävin keskus business, politiikka- ja kulttuuritapaamisille ja tapahtumille naapurimaidensa keskuudessa. Kaupunki nauttii hyvinkehittynyttä palveluiden ja viihteen infrastruktuuria – Vilnalla on runsaasti eritasoista majoitusta, cateringia ja vapaa-ajan viettopaikkoja. Vilna on suurimman osan kansallisen taiteen, kultuurisen perustan ja yritysten sekä artistien koti. Eimuntas Nekrošius, Oskaras Koršunovas, Rimas Tuminas ja muut johtavat artistit ovat Euroopan parhaimistoa ja asuvat Vilnassa. Kesäisin kaupunki isännöi kansainvälisiä ja kansallisia kulttuuritapahtumia, mukaanlukien Vilnan Festivaalit, Christopherin perinteisen ja modernin musiikin juhla, useita jazz, kansanmusiikki ja modernin tanssin festivaaleja sekä muita luovia juhlallisuuksia.
 
Vilnan nimi mainittiin ensimmäisen kerran vuonna 1323 Liettuan suurherttuan Gediminasin kirjeissä, joissa hän kutsui käsityöläisiä, kauppiaita ja munkkeja Länsi-Euroopasta asumaan Vilnaan. Vuonna 1387 Liettuan omaksuttua kristinuskon kaupunki sai Magdeburgin oikeudut, eli itsehallinnon.
 
Vilnasta oli muotoutumassa suvaitsevaisuuden keskus kun eri kansalaisuuksien edustajat, mm. puolalaiset, valkovenäläiset, venäläiset, saksalaiset,  juutalaiset ja monet muut asettuivat aloilleen ja elivät keskenään harmoniassa. Kaupunki myös nautti rikastuvasta käsityön ja kaupan kasvusta. Perustettuaan yliopiston Liettuan pääkaupunkiin vuonna 1579 Vilnasta tuli alueen suurin kulttuurin ja koulutuksen keskus. 1900-luvun alussa Vilnasta tuli Liettuan uudelleensyntymisen keskus.
 
Liettuan itsenäisyys julistettiin Vilnassa 16.2.1918.